Mökkiä etsimässä!

Ajatus omasta siirtolapuutarhamökistä kypsyi vuosien aikana haaveilusta päätökseksi. Tässä kirjoituksessa kerron, miten mökin etsintä Tampereella johti lopulta Nekalaan, miksi siirtolapuutarhamökki tuntui järkevämmältä vaihtoehdolta kuin mökki metsässä tai järven rannalla – ja miten Palsta 313 löytyi lähes sattumalta.

Olemme asuneet nyt reilut neljä vuotta Tampereella. Alkuun asuimme aivan Litukan siirtolapuutarhan vieressä, ja päivittäin tuli ulkoiltua koirien kanssa Litukan ohi.

Siitä se ajatus sitten lähti. Vuodessa ajatus oli jo vaihtunut pakkomielteeksi.

Muutaman vuoden ajan mielessä pyöri sama loputon ralli: siirtolapuutarhamökki – mökki metsässä – siirtolapuutarhamökki – mökki meren rannalla – siirtolapuutarhamökki – mummonmökki metsässä – siirtolapuutarhamökki – mummonmökki taajamassa ja ajomatkan päässä työpaikalta.

Moni muukin varmaan käy tätä samaa pyöritystä mielessään.

Lopulta meidät kaatoi siirtolapuutarhamökkivaihtoehdon puolelle ehkä juuri helppous. Jos teemme virheen ja luulemme vain haluavamme olla puutarhureita, mökin ollessa kunnossa saa siitä omansa pois ja siitä on suhteellisen helppo päästä eroon – ellei sitten ala ahneeksi hinnan suhteen.

Jos taas hankkisimme pienen mökin järven rannalta tai nk. mummonmökin Hämeenkyrön taajama-alueelta, mahdollisesta virheestä eroon pääseminen voisi olla huomattavasti hankalampaa.

Viime syksynä teimme päätöksen: kokeilemme etsiä mökin noin 20 000 euron hintaan. Tampereella vaihtoehtoja ovat Litukka, Nekala, Rahola ja Niihama. Niihama tuntui meille liian kaukaiselta – emme halunneet paikkaa, josta ei pääse nopeasti kävellen käymään kaupassa. Litukasta taas mökkejä on äärimmäisen harvoin myynnissä, ja silloin kun on, hinnat ovat todella hurjia. Jäljelle jäivät Rahola ja Nekala.

Kävimme ensin Raholassa katsomassa yhtä pientä valkoista mökkiä. Tykästyimme molemmat. Siellä oli kuitenkin vuosikymmenten aikana kertynyttä tavaraa valtavat määrät: vintti täynnä, mökissä paljon ja pihalla myös. Hyvänä puolena mökki oli juuri nostettu, oikaistu ja lattia uusittu. Toisaalta lattiana oli vain vanerilevyt – ei puulattiaa, jollaisesta olimme omissa mielissämme haaveilleet.

Kun astuimme ulos, viereisen moottoritien äänet kuuluivat selvästi. Hinta olisi ollut 19 000 euroa. Jätimme mökin harkintaan ja suuntasimme Nekalaan.

Nekalassa kiersimme useamman mökin ulkoa päin. Olin tehnyt soittokierroksen ja merkinnyt hinnat karttaan. Monessa ilmoituksessa mökin kerrottiin olevan asuttavassa tai ok kunnossa, ja hinnat pyörivät 25 000–38 000 euron paikkeilla. Ulkoa päin saattoi kuitenkin jo havaita suuria ongelmia. Yksikään mökeistä ei todellisuudessa ollut asuttavassa kunnossa – kaikki vaatisivat ison remontin. Muutamaa kävimme katsomassa ulkoa ja paria myös sisältä.

Nekalassa huomasimme kuitenkin jotain merkittävää: moottoritien puuttumisen. Se ilahdutti mieltä. Olemme asuneet aiemmin ruuhkaisen tien varressa asunnossa, jossa olisi kaivattu parempaa äänieristystä. Vaikka alkuun melu ei muka haittaa, jossain vaiheessa pää alkaa ilmoitella, että se on vain liikaa.

Tästä innostuneena sanoin miehelleni, että vielä olisi yksi mökki. Olin soittanut siitä aiemmin, mutta en ollut merkinnyt sitä katsottavien joukkoon. Puhelussa kerrottiin mökin olevan alkuperäiskunnossa, vajonnut noin 10 cm ja monia muita huolestuttavia asioita. Hylkäsin sen mielessäni täysin – ajattelin sen olevan täysin laho tapaus.

Kerroin asiasta miehelleni. Hän oli sitä mieltä, että kaikkien niiden puolilahojen mutta “asuttavien” mökkien jälkeen tämäkin kannattaisi käydä katsomassa.

Mökki sijaitsee yhdellä Nekalan syrjäisimmistä ja mielestämme parhaista paikoista. Vessat ja pesutilat ovat lähellä – ainakin ensimmäisenä vuonna iso plussa. Palsta 313 avautui silmiemme eteen, ja olimme täysin hämmentyneitä. Tämähän näytti yllättävän hyväkuntoiselta.

Soitin omistajille ja saimme luvan pyöriä pihassa ja mökin ympärillä. Rakastuimme täysin.

Sovimme saman tien varsinaisesta näytöstä ja pääsimme sisään. Remonttia mökki vaatii, mutta isoa rakoa seinän ja lattian välillä lukuun ottamatta kaikki vaikutti suhteellisen hyvältä. Rako korjaantuu aikanaan, kun mökki nostetaan, suoristetaan ja laitetaan kunnolla kuntoon.

Tarjosimme mökistä 20 000 euroa, mutta tarjous ei mennyt läpi. Mietimme hetken, haluammeko maksaa 3 000 euroa enemmän.

Usko siihen, ettei Nekalasta tuohon hintaan tule parempaa paikkaa, voitti. Löimme kaupat lukkoon.
Kaupat sovittiin tehtäväksi alkuvuodesta 2026.

Nyt olemme tänä lämpimänä ja lumettomana syksynä ja jouluna kävelleet puutarhalla haaveilemassa – keräilleet silmät täyteen ideoita omaa mökkiä varten. Heti kun saamme avaimet, käyn virittämässä edes kausivalot mökin pihaan.

Näin kerron alueen eläimille ja ihmisille, että tämä mökki on meidän – ja sitä vahditaan 🙂

t. Mrs P