Joskus paras rakennusmateriaali löytyy omasta pihasta. Se pitää vain ensin kaivaa esiin.

Liuskekivipolun tarina

Kun aloin miettiä, mitä tehtäisiin meidän kulkuväylälle, alkuperäinen ajatus oli melko tavallinen: kaivetaan käytävä, tuodaan murskeet ja tehdään siisti kulkuväylä.

Sitten maan alta paljastui jotain aivan mahtavaa.

Kaivamisen yhteydessä polun sisältä löytyi vanhoja liuskekiviä. Ensin yksi, sitten toinen ja lopulta kokonainen kasa. Vuosikymmeniä maahan hautautuneina ne olivat odottaneet löytäjäänsä aivan siinä, missä ihmiset olivat joskus ennen meitä kulkeneet.

Liuskekivet olivat toki pilkistelleet siellä täällä jo aiemminkin, mutta vasta kaivamisen yhteydessä niiden todellinen määrä paljastui. Ensin löytyi yksi, sitten toinen ja lopulta kokonainen kasa. Vuosikymmeniä maahan hautautuneina ne olivat odottaneet löytäjäänsä aivan siinä, missä ihmiset olivat joskus ennen meitä kulkeneet.

Tässä kasa kiviä jo kaivettuna ylös maasta. Onneksi mies kaivoi suurimmat, sillä niitä oli yllättävän paljon.

Muutama upeus näytille tähän.

Polusta olisi voinut tehdä suoran. Mutta koska mikään muukaan tällä palstalla ei tunnu syntyvän helpoimman kautta, päätimme tehdä polusta luonnollisesti mutkittelevan. Piikkisuora polku ei jotenkin sovi näin vehreään ja tunnelmalliseen pihaan.

Löysin upeita inspiraatiokuvia Pinterestistä, ja polku tulee muuttumaan vielä radikaalisti istutusten ja valojen myötä. Visio on päässä, mutta toteutus on vielä ihan jäissä.

Tässä vaiheessa ei tosiaan ollut hajuakaan, mitä polulle halutaan laittaa. Googlailin kivetyksiä laidasta laitaan, puupolkuja ynnä muuta.

Oli kuitenkin selvää, että samalla kun tilaamme mursketta piharakennuksen perustusta varten, tilaamme sitä sen verran, että sitä riittää pohjaksi myös meidän polkuumme.

Ensimmäinen kuutio mursketta kuljetuksineen jäi useamman sadan metrin päähän palstalta yleiselle nurmialueelle. Toista kuormaa tilatessa mies kyseli, että tuleehan tämä kuutio nyt varmasti pihaan. Lupasivat tehdä parhaansa, ja siellähän se kökötti samassa paikassa kuin edellisetkin.

No, pari kuutiota mursketta siirtyi mukavasti iänikuisilla vanhoilla ruosteisilla kottikärryillä ja minulle hankitulla kärryllä. Eli lapiointia, kiroilua, hikoilua ja lisää lapiointia. 😅

Nyt oli aika tehdä päätöksiä.

Liuskekiviä on paljon. Niitä on edelleen runsaasti nurmen alle hautautuneena, ja mökin edusta on niitä täynnä. Aluksi ajattelin, että liuskekivet ovat liian arvokkaita polkuun. No, onhan ne arvokkaita, mutta ehkäpä meidän kulku mökille ansaitsee arvokkaan kulkuväylän.

Näiden ajatusten myötä päätös varmistui, ja päätimme käyttää liuskekivet uudelleen polussa. Tällä kertaa teemme kuitenkin selkeästi leveämmän kokonaisuuden, joka on myös helppohoitoisempi.

Siitä se idea sitten lähti. 😊

On muuten ehdottoman loistava tuollainen kärry. Itse kärsin selkävaivoista, ja sen kanssa kuljettaminen on huomattavasti helpompaa kuin kottikärryillä.

Vanhojen liuskekivien uudelleenasettelua polkuun.

Kiveksi sepelin sijaan valitsin sinkilää. Se ei ole yhtä teräväreunaista kuin sepeli, joten myös koirien on mukavampi tallustaa sen päällä. 🐾

Tarkoitus tosiaan on, että jokaiseen mutkakohtaan tulee jonkinlainen kukkiva penkki ympärille. Lisäksi suunnitelmissa on aurinkoenergialla toimivia valoja, jotka sulautuvat ympäristöön eivätkä pomppaa liikaa esiin.

Palaan asiaan taas, kun on jotain valmista julkaistavaa.

Mrs P