Avaimet ja ensimmäinen visiitti omistajana
Kaupanteon jälkeen ajoimme koirien kanssa Nekalaan ja avasimme mökin oven ensimmäistä kertaa omistajina. Jännitys, helpotus hajuttomuudesta ja todellisuus märästä tammikuisesta mökistä osuivat vastakkain. Edessä on purkamista, mittailua ja suuria suunnitelmia – tästä alkaa matka kohti toimivaa ja omannäköistä siirtolapuutarhamökkiä.
Kaupanteon jälkeen haimme koirat kotoa ja ajelimme Nekalaan.
Kyllä jännitti.
Koirat rakastavat siirtolapuutarha-alueita – joka puolella on luonnoneläinten tuoksuja ja jälkiä. Pian huomasimme, että pihassamme on luultavasti makoillut peuroja. Kahdessa kohdassa nurmi oli selvästi painunut ja paljastunut. Tiedän, että monelle rusakot ja peurat ovat niitä viimeisiä vieraita, joita halutaan omien viljelmien lähettyville. Minulle ne ovat (vielä) luonnon omaa romantiikkaa, jota katselen vaaleanpunaisten lasien läpi. Haluaisin nähdä vielä ketun, ilveksen ja fasaanin.
Saa muistuttaa tästä kirjoituksesta sitten, jos/kun olen repimässä pelihousujani luonnoneläinten kanssa.
Avasimme oven.
Minua jännitti aivan kamalasti, millainen tuoksu mökistä mahtaisi tulla vastaan. Mutta ei – hajuja ei oikeastaan ollut lainkaan. Se oli helpotus.
Mökki sen sijaan näytti… surkealta. Märkä, tammikuinen +3 asteen sää näkyi ja tuntui sisällä. Nyt kun mökkiä sai katsoa kriittisemmin, huomasimme nopeasti, että kuisti on kallellaan eri suuntaan kuin itse mökki. Kainaloinenkin näyttää siltä, ettei se pysy pystyssä enää kovin pitkään.
Otimme mittoja ja kurkimme pinkopahvien alle. Eristystä ei ole. Ei myöskään sähköpistokkeita. Sähkö toimii yhdellä 6 ampeerin sulakkeella, joka antaa virtaa kattovalolle ja keittiön kattovalolle – eikä muualle. Mökissä ei ole ainoatakaan pistorasiaa. Sähköjen uusiminen kiilaa siis heti projektin tärkeimpien asioiden joukkoon.
Otin kuvia otsalampun kanssa – pahoittelut niiden laadusta.
Mökissä oli jäljellä enää uloimmat ikkunat. Muistan edellisten asukkaiden puhuneen, että sisäikkunatkin olisivat olleet tallessa, mutta harmi kyllä näin ei ollut. Yläkerta oli myös täysin tyhjennetty. Sielläkin pinkopahvin alta paljastui katto ilman eristeitä.
Mittailimme tiloja ja laskimme, että käytettävissä olevaa pinta-alaa on noin 24,5 m². Kun yläkerta puretaan kokonaan pois, tila täytyy suunnitella todella järkevästi. Tarkoitus on mahduttaa neliöihin keittiö ja kaappitila, levitettävä sohva, pöytä ja muutama tuoli. Haaveissa olisi myös kevyehkö nojatuoli.
Paljon piirtämistä ja suunnittelua edessä – yhtäkään ikkunaa en halua tukkia tai valoa menettää.
Jos mahdollista, haaveena on avata tila ja kuisti yhdeksi kokonaisuudeksi. Silloin käytössä olisi se noin 24,5 m². Muuten joudumme pärjäämään noin 19 neliöllä.
Enemmän tiedämme vasta, kun pääsemme purkamaan kaiken sisältä: lattiat, pinkopahvit, väliseinät, kattopinnat. Silloin näemme mahdolliset vuotokohdat ja perustusten heikot kohdat. Tässä vaiheessa onkin järkevintä laittaa kaikki kunnolla kuntoon. Sen jälkeen mökki nostetaan tunkkien avulla ja oikaistaan. Vasta siitä alkaa eristeiden asennus ja sisustan suunnittelu – se vaihe tuntuu jo nyt mukavalta.
Pihaa hahmottelin mielessäni. En ole koskaan tehnyt pihasuunnitelmaa, enkä ole koskaan ollut kunnon puutarhan omistaja. Tiedän tarkalleen, miltä haluan kaiken näyttävän, mutta minulla ei ole vielä pienintäkään käsitystä siitä, miten nämä haaveet toteutetaan käytännössä. Tämä on varmasti se toinen osa projektia, jossa tulen kiroilemaan vielä monta kertaa – mielessäni, ääneen ja täällä blogissa.
Kuvissa näkyy myös mökin minihella. Puunluukkuun mahtuu yksi halko kerrallaan. Uuni on ruosteessa ja levyt isot, mutta käytännöllisyys on kyseenalainen. Mietin aluksi, pitäisikö se kunnostaa ja säästää. Kesäisin emme kuitenkaan halua laittaa ruokaa sillä, ja lämmitykseen se tuntuu hankalalta, kun puita saa lisätä koko ajan.
Todennäköisesti fiksuinta on purkaa sekin pois ja valita meidän tarpeisiimme sopivampi lämmönlähde. Tulevaisuudessa mökkiin on tarkoitus asentaa ilmalämpöpumppu – sekä lämmittämään että viilentämään kuumia kesäpäiviä.
t. Mrs P
